RAUTAA RAJAN TAA - Malmilta New Yorkiin

SYNOPSIS

Elokuva kertoo humoristisesti ohjaaja Kalle Kujalan tutustumisesta tuohon pieneen alakulttuuriin nimeltä metallimusiikki. Tuottajan maksuhaluttomuudesta huolimatta Kalle matkaa kameramies ja äänittäjä mukanaan aina Malmilta Amsterdamin ihmeen punaisille kaduille, siirtyen rahat hankkineena aina New Yorkiin saakka bändien kintereillä. Kalle tapaa matkansa varrella niin Nightwishit, Amorphikset kuin kolme ihmeen taitavaa sellon soittajaa, Sonata Arctican, Diablon sekä nousevan metallihöyryn nimeltä Dauntless. Kalle Kujala etsii häpeilemättä vastauksia onko mörinä ja pitkä tukka oleellista metallimusiikissa? Mitä tarvitaan hyvän metallimusiikin tekemiseen? Miten suomalaisten nuorten arvomaailma on muuttunut tai tulee muuttumaan heidän kuunnellessa metallimusiikkia?

Metallimusiikin vallatessa kansainvälisiä markkinoita alkoi Suomen valtiotakin kiinnostamaan tukeminen, sillä se on tuote joka tuo sijoitetut rahat moninkertaisesti takaisin, mutta onko oikein, että Suomen valtio tukee suomalaisen musiikin vientiä yhden ministerin vuosipalkan verran?

Ettei elokuva jäisi pelkästään bändien itkemiseksi tukirahojen pienuudesta annamme suunvuoron poliittisille päättäjillemme, joiden kanta tiivistyy hienosti lauseeseen; “Kunhan tulee jotain vietävää, niin voi jatkossa jonkin verran rahaakin tulla lisää”.           
        - Mauri Pekkarinen, ministeri

Jopa Kallen tasoinen journalisti tajuaa, että metallimusiikissa piilee aikamoinen bisnes, jonka me voimme helposti mokata tälläisella ahdasmielisellä asenteella.
Tämän vuoksi onkin syytä kyseenalaistaa röyhkeilemättä mikä tekee Oopperasta musiikkia 383 kertaa tärkeämmän kulttuurituotteen Suomelle. 

 

Kuva: Kalle tapasi matkansa aikana muun muassa Batmanin New Yorkissa.

 

PÄIVÄKIRJA Rautaa rajan taa elokuvasta

RRT - elokuu.

Paikka: Järvenpää, Ainola. Jean Sibeliuksen asunto.

"Suomen ensimmäinen kunnon rokkitähti on mun mielestä Jean Sibelius. Olimme tämän mahtipontisen säveltäjän kämpillä Järvenpään Ainolassa. Niin miksi JS on kovin rokkitähti johtuu siitä kun se heebo osasi juhlia, veti sikaria ja heitteli legendaariksiksi päätyneitä vitsejä. Paikalla ollessa mä vaan ihmettelin että missä ihmeessä onkaan sen studio? Mulle näytettiin sen flyygeliä, mutta missä oli kaikki elektroniikka miksauspöytineen ja nauhureineen? No, kuitenkin JS:n pöydän ääärellä ollessani mieleeni alkoi valumaan välittömästi biisi-ideoita, mutta ongelma oli vain etten osaa soittaa mitään! En edes meidän nelikielistä kitaraa, joka oli rekvisiittana. KALLE"

 

RRT - syys-lokakuu 2008

Paikka: New York, Tukholma, Helsinki-Vantaa lentokenttä.

" Taas on lahdattu kouluun nuoria, ja ja Suomen maa elää suruaikaa. Otamme osaa. Me olemme toisilla fiiliksillä, venaamme Helsinki-Vantaa lentokentällä lähtöä New Yorkiin. Luin Ilta-Sanomista koulusurmaajasta, ja taas "henkilökuvassa" oli mainittu syitä veritekoon ja oli muuten mainittuna myös se että heppu kuunteli METALLIMUSIIKKIA tai tarkemmin BLACKMETALLIA. No Perkele. Eihän sitä kuuntele kuin kolme miljoonaa suomalaista. 

Tukholmassa. Lopullinen matka Nyciin alkoi. Koneeseen astuessa tuli ihme tunne... Ihanku kaikki puhuisi musta ruotsalaisella nimelläni "kaarle". Joo. Katsoin taakseni ja näin itse Kuninkaan. Kaarle Kustaa noin 50 sentin päässä minusta. Tuli sen jälkeen ajatus: jos tää kone nyt tällä matkalla tippuu niin saisi puoliksi kuninkaalliset hautajaiset - merenpohjaan. Ja silloin viimeistään mustakin puhuttaisiin lehdissä, ei niinkään nimellä vaan "yhtenä matkustajana". No New Yorkissa meitä odottaa kovia bändejä kuten Apocalyptica, Amorphis, Sonata Arctica ja Nightwish. Pitkä tauko. Nyt taas. Kännissä. Jumalauta ihme mestoja Nycissä. Vielä kolme päivää ensimmäisiin virallisiin kuvauksiin.

Päivät New Yorkissa on liian hektisiä. Jengillä on törkee kiire joka paikkaan vaikka puolillakaan niistä ei ole oikeesti kiire. Mietin vain miksi?

Amorphis. Amorphis on Suomen kovimpia bäändejä. Me hommattiin sellanen hummerlimusiini, joita tuntuu olevan jokaisella jenkkiräppärillä, sitä varten että saataisiin Amorphis mukaan ja haastatteluun. Mukaan tuli Amorphiksen Esa ja Niclas. Ensiksi haettiin limusiinillä matkaevästä (viinaa). Niiden keikka oli OK, Ok sen takii kun niiden laulajalla Tomi Joutsenella oli joku kurkku-ongelma, ehkä siis flunssa.

Tehtiin kuvaa suoraan Time Squarella ja hetken jälkeen 4 poliisia kyselee työluvista... Mitä ne on? Ei meillä mitään työlupia ollut. Lentokentällä New Yorkissa äänittäjä joutui ristikuulusteluun siitä tekeekö hän mitään rikoksia jenkeissä. IDIOOTIT. Äänimies oli 4 poliisin kanssa keskustelemassa tekeekö pahaa vai ei........ Ei tehnyt. Syy oli se kun äänimies näytti aika "pommittajalta", pitkä fleda ja mustiin pukeutunut ja puoliksi kreikkalainen.

Hotelli. Nastamesta. Kun tilasin lippuja Ebookersilta (www.ebookers.fi) niin he sanoi ettei kannata mennä siihen hotelli Carteriin. Mentiin. Ehkä ois kannattanut kuunnella Ebookersia. Mutta hotelli oli suoraan Time Squarella. Huoneet vuosi vettä ja haisi home. Nastaa.

Kuvaaja Sakke. Jepa jee, kännissä ja vihainen. Yllättäen koska itse olin edellisenä yönä ainut joka oli pystyssä. Niin tahdoin herätellä ystävääni Sakkea koko ajan - keskellä yötä. Kännissä oli kiva idea mutta nyt ei. Hakkasin sen huonetta niin kauan ku se tuli avaamaan ja sitä ennen juoksin haneen. Loppujen lopuksi kuvaaja sai mut kiinni. Sillä oli kameran jalusta jolla se sitten tempas mua huutaen perään antaa olla kuvaus. Seuraavana aamuna kaikki oli unohdettu, mun puolesta, mutta ei kuvaajan. Ihme. 

Kuvaaminen New Yorkissa on aika hektistä. Moni kyselee koko ajan jotain ihmeen lupia ja niin pois päin. Mitä, ei meillä ole lupia, mehän kuvataan nettiblogia. Silloin ei tarvi lupia. 

Tapasimme Nokia teatterissa Apocalyptican Eicca Toppisen. Sen kanssa oli hauska pöristä. Hauskaa läppää kaveri heittää. Puhuttiin muun muassa suomi-iskelmästä ja niiden sanoituksista verrattuna metallin sanoituksiin. Mä olen sillä kannalla että metallin sanoitukset ovat faneille terapiaa, no Eiccan mielestä myös iskelmän sanoitukset ovat myös -> lauletaan ja haaveillaan menneistä unelmista. Esim. pussaamisesta pusikon takana.

Lokakuun alku. Apocalypticalla oli törkeen siisti ralli Nokia teatterissa. Väkee oli jotain 2200 ja kaikki kauho mukana. Harmi kun ei saatu kuvata joidenkin vitun byrokraattien takia. Ne ois tahtonu 4000€ jos oltas kuvattu. Suksikaa vi****n. Vi**n iso yritys takana kuin Nokia ni tahdotaan lisää rahaa - ahneus. Jenkit on kyllä sekasin. Niin. Kansa jonka aamupala koostuu big maceista ja cociksista ei voi olla ihan tervettä kansaa. Käytiin vi**u "Food Shop":ssa yrittämässä ostaa safkaa, no vi**u myyjältä ku kysyttiin missä safka? Niin se perkele osoitti jotain saatanan sipsipusseja. Jumalauta.

Makein ja eksoottisin kuvauslokaatio oli ehdottomasti Rockefeller Towerin katto. Siellä yli 300 metrissä kuvaaminen on aika siistiä. Ongelmia tuotti vaan äänet kun nappimikki oli Euroopan taajuuksilla ja toinen oli se että se torni on täynnä tv-studioita. Kuultiimpa nauhalta ainakin urheilulähetyksiä.

Hotelli Carter oli ihan käsittämätön. Yksi huora ehdotti meille (siis oikea prostituoitu) sen ja hänen sutenöörinsä panon taltiointia. Se ois kuulemma saanu hyvän lisän CV:hen.... Äänittäjän mielestä mä pilasin mahiksen kuvaamaan pornoa kun mä ylihinnoittelin meidät. Yritin epätoivoisesti saada kasaan sitä 4000 euroa. 

Nightwish on perunut keikkansa New Yorkissa Anetten (laulaja) sairastuttua. Paikalla on aika paljon pettyneitä naamoja. Sonata Arctica Nightwishin tilalla. Veti vi**n kovan setin. Jengi flippas totaalisesti. 

Hotelli Carterin portieeri oli kingi, se yritti jeesaa meitä löytämään metallimusaa, mutta se etti brittimetallia, kun annettiin noottia niin hän tokaisi vain "tän takia olisin toivonut että olisitte kysynyt jotain räpistä...." Mutta kaiken kaikkiaan matka koostui pitkälti kahdesta asiasta 1. Juhlimisesta ja 2. kuvaamisesta.

Nycin kaikki rakennukset on törkeen isoja, tuntuu et kaikkien alle 20 kerrosta olevien talojen yli pystyy hyppäämään. On Helsinki ruma paikka verrattuna New Yorkiin. Vantaan Tikkurila voi laittaa New Yorkille kampoihin.

Kaiken kaikkiaan menee hienosti. Eka keta Nycissä ja heti Time Squarelle. Parhaat muistot Nycistä oli kyllä hotelli Carter, suosittelen tätä yhden tähden ihmettä kaikille. Kun joku käy suihkussa niin on varma että huoneesi lattia on kohta märkä!" KALLE